VÄLITTÖMÄT JA VÄLILLISET MENOT

Kirjanpitolain (1997/1336) uudistus (2015/1620) on tuonut käsitteet kirjanpidon termistöön välittömät ja välilliset hankintamenot. Hankintamenoon luetaan hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta aiheutuneet välittömät menot.

Kohtuullinen osuus hankinnan ja valmistuksen välillisistä menoista saadaan lukea hyödykkeen hankintamenoon siltä osin kuin nämä menot kohdistuvat tuotantojaksoon. Nämä välilliset menot on voitava selvittää kustannuslaskelman tai -laskelmien avulla. Hyödykkeen tuotantoon kohdistettavissa olevat lainan korkomenot tuotantojaksolta saadaan lukea hankintamenoon.

Hyödykkeen hankintamenon määrittäminen on yksinkertaista silloin, kun yritys ostaa tavaraa ja myy sitä edelleen sitä muuttamatta tahi ottaa ostamansa hyödykkeen sellaisenaan omaan käyttöönsä. Kun kyseessä on itse valmistettu hyödyke, on välittömien menojen määrittäminen ongelmallisempaa. Välittömiksi menoiksi tulee joka tapauksessa tulkita varsinaiset raaka-ainemenot, rahdit, tullit, kurssierot, aliurakkakustannukset ja menot työvoiman käytöstä.

Välittömien ja välillisten menojen käsitteet ovat tulkinnanvaraisia. Kirjanpitolautakunta voi harkintaansa käyttäen tehdä niihin omia tulkintojaan (vrt. Leppiniemi 2016, 28). Jäämme odottamaan niitä.

LÄHDE:

Leppiniemi, Jarmo (2016) Taseen ja tuloslaskelman uudet ja muuttuneet erät. Tilisanomat 6, 26–29.